Uskovatko venäläiset kaiken mitä televisiossa sanotaan?

Suomen Kuvalehdessä on mielenkiintoista keskustelua siitä, miten paljon venäläiset uskovat paikallisssa mediassa esitettyihin väitteisiin. Olga Derkatsh ja Vladislav Bykov esittivät hyvää analyysiä virheellisen tiedon leviämisestä ja levittämisestä Venäjällä.

Monen huomiota jutussa on kuitenkin herättänyt väite siitä, etteivät venäläiset ollenkaan kyseenalaistaisi median välittämää tietoa.  Susanna Niinivaara käsitteli viimeksi asiaa Suomen Kuvalehdessä. Toki on niin, että maailmankuvassa valmiiksi olevia asetuksia taitavasti hyväksi käyttäen saadaan vahvistettua haluttuja mielikuvia ja emotionaalisia reaktioita. Tästä on esimerkkejä kaikkialta maailmasta ja parhaiten mekanismi toimii tietenkin sellaisissa oloissa, joissa ensinnäkin kilpailevaa faktatietoa on vähän, mutta erityisesti sellaisissa, joiden taustalla on vuosikymmeniä jatkunut kilpailevien näkemysten ja maailmankuvien sensuuri.

Historiantutkija Nikolai Koposov kirjoittaa kirjassaan Kovennetun kurin muisti, että neuvostoihmisten henkistä itsenäisyyttä ei pidä aliarvioida. Mutta kun julkinen keskustelu oli raivattu puhtaaksi, ei ollut kilpailevia puheen tapoja, joilla asioita olisi voinut mielekkäästi käsitellä. Hän tulee suunnilleen samaan päätelmään kuin Orwell. Äärimmillään ihmiselle jäisi lopulta vain älyllisesti vajavainen tokaisu, että isoveli on epähyvä. Tässä sivuutetaan nyt dissidenttiälymystön saavutukset ja puhutaan suuren yleisön mahdollisuuksista monipuoliseen tiedonvälitykseen ja itseilmaisuun.

Olen itsekin Venäjällä asuessa ja suomenvenäläisten joukossa törmännyt paljon suurempaan epäluottamukseen ja kyynisyyteen venäjänkielistä mediaa kohtaan kuin suomalaisten joukossa "omaa" kohtaan konsanaan. Siihen lienee myös syynsä. Televisio oli hyvä tiedotusväline, tokaisee nuoruutensa Neuvostoliiton provinssissa elänyt. Siitä mitä televisiossa sanottiin, tiedettiin miten asia ei ainakaan ole.

Toinen puoli asiaa on ylenmääräinen kyynisyys, epäluottamus ja kaiken "tietäminen" vastoin mitä tahansa virallista tietoa.  On täysin mahdollista että ihminen ilmaisee mielipidemittauksessa torjuvansa virallisen tiedon ja toisaalta kyselyssä osoittautuu, että hän on omaksunut virallisella tiedotuksella tavoitellut asenteet melko hyvin. Tätä voidaan käyttää hyväksi myös propagandassa. Jopa Suomen venäläisten esittämät asiatiedot saatetaan torjua venäläisessä verkkokeskustelussa. Joo, joo, selittäkää mitä selitätte, kyllä me tiedetään. Perusasetuksiin osuva toisto toimii: venäläisiin kohdistuu ylenkatsetta ja vihamielisyyttä ulkomaailmassa. Turvaksi ja joidenkin itsetunnon lähteeksikin on tarjolla jämerä imperiumi.

Torjunnan ja omaksumisen ristiriidasta voisi ottaa esimerkiksi vaikka lasten adoption Yhdysvaltoihin kieltävä lain. Levada-keskus julkaisi 30.1. gallupin. (Venäjänkielinen linkki.) Tulokset täytyy asettaa sitä taustaa vasten, että tämän asian taakse oli heitetty koko valtioapparaatin viestintävoima.

Ensinnäkin 75 % kyselyyn vastanneista venäläisistä ei ottaisi adoptiolasta. 60% ei tiennyt, että ulkomaille saa adoptoida vain lapsia, joita venäläiset eivät huoli.

No mitä nyt pitäisi tehdä kun on kielletty amerikkalaisia adoptoimasta. Hallituksen suunnitelmat on kuultu hyvin. Vastanneista 37% katsoo, että nyt pitäisi vahvistaa kotimaista adoptiota ja 19% että pitää lisätä lastenkotien rahoitusta. Epäluulo virallista tietoa kohtaan on sen sijaan julkilausuttuna ihan entisellään. Kysymyksiin, uskotteko, että hallituksen toimilla saadaan lisää adoptioperheitä Venäjällä tai parannettua lastenkotilasten oloja, yli 60 % vastaa molempiin, ettei usko.

Vastaajista 38% arvioi, että adioptiokieltolaki on säädetty oikeasti lasten parasta ajatellen. 40% on samaa mieltä seuraavan väittämän kanssa: yritykset perustella lakia lasten parhaalla, on demagogiaa ja kyynistä yleisen mielipiteen manipulointia. 22% ei osaa sanoa.

Adoptiot Yhdysvaltoihin kieltävään lakiin suhtautuu ainakin osittain positiivisesti 41% vastanneista, ainakin osittain kielteisesti 30% ja 19% ei osaa sanoa. (Tämä siis oloissa, joissa 60% ei tiennyt, että ulkomainen adoptio on viimeinen vaihtoehto.) Jos kysytään niin päin, pitäisikö ulkomainen adoptio sallia joillakin ehdoilla, niin  69% on sallimisen kannalla, ainakin joillakin ehdoin. Mm. sairaiden lasten adotio (22%) tai adoptio säännöllisellä jälkivalvonnalla (39%) pitää näiden vastaajien mielestä sallia.

Näistä(kään) tuloksista on vaikea vetää sellaista johtopäätöstä, että venäläinen uskoisi kritiikittä kaiken mitä televisiossa sanotaan. Hyvin erikoisia mielikuvia maailman menosta paljolti valtion television varassa elävien joukossa varmasti syntyy. Mutta se on vähän eri asia.

Lisäksi television monopoli on murtumassa. Internetin merkitystä ei pidä liioitella, televisio on ainakin lyhyellä tähtäimellä edelleen merkittävin tekijä julkisessa sanassa. Ria Novosti julkaisi hyvän infografiikan siitä, miten paljon netin käyttäjiä Venäjän eri alueilla on. (Venäjänkielinen linkki, mutta viemällä kursorin alueen päälle kartassa näkyy netin käyttäjien prosenttiosuus väestöstä.) Maailmankuvan syvärakenteita vastaan menevä tieto on melko hampaatonta. Sen sijaan sosiaalisissa verkoissa leviävä monensuuntaisen vuorovaikutuksen kulttuuri, ylirajaisuus ja kontrollointimahdollisuuksien vähäisyys ovat merkittävämpiä asioita.

Internetin rajoittamista koskevia suunnitelmia tosin on oraalla. Sen sijaan, että yritettäisiin torjua erilaisia sivuja, on kehitetty vapaaehtoinen ennakkosensuurikokeilu. "Turvallisen internetin liitto" on  sopinut yhdellä nimeämättömällä Venäjän alueella kokeilusta, jossa testialueen kaikki 29 operaattoria alkavat tarjota vain liiton "puhtaiksi" toteamia sivuja käyttäjille. Izvestijan jutussa (venäjänkielinen linkki) liiton puhemies kaavailee, että jos haluaa entiseen malliin täyden pääsyn internetiin, on solmittava uusi sopimus ja "kaikista mahdollisista vahingoista käyttäjä ottaa vastuun itselleen". Turvallisen netin liiton tiedotustilaisuudessa istuu näköjään mm. muista yhteyksistä tuttu Pavel Astahov.

On vaikea sanoa miten vakavia tällaiset kokeilut ovat tai miten menestyksellisiä ne voisivat nyky-Venäjällä olla. Joka tapauksessa uutinen on mielenkiintoinen nykyisen mediakeskustelun oloissa.