Semmoinen mies kuin Pavel Durov laittoi Venäjälle facebookia vastavaan oman sosiaalisen median nimeltä VKontakte. Se on maassa huomattavasti suositumpi kuin facebook. Jos en ole katsonut lukuja ihan killisilmällä, niin viime vuonna palvelussa kävi keskimäärin 16 miljoonaa venäläistä. Päivässä.
Sosiaalinen media on, kuten muissakin maissa, rahan arvoista tavaraa ja yleisen mielipiteen muodostumisessa yhä keskeisempi areena. Durovin firman kaksi osakasta myi huhtikuun alussa osakkeensa United Capital Partners -nimiselle yhtiölle. Yhtiön pääosakas Ilja Shtsherbovitsh on pitkän linjan hyvin verkostoitunut finanssitoimija, istuu muun muassa Venäjän valtion omistamien Rosneftin ja Transneftin päättävissä elimissä. Ostaja vakuuttaa 18.4. julkaistussa haastattelussa, (venäjänkielinen linkki) että tarkoitus ei ole kajota "luovaan ja tekniseen puoleen" bisneksestä.
Durov ei pitänyt siitä, että firmasta melkein puolet myytiin tällä tavalla ja valittaa, että kauppa on yhtiöjärjestyksen vastainen. Hänen mukaansa VKontakten muilla osakkailla olisi ollut etuosto-oikeus.
Sitten viides päivä huhtikuuta tapahtui Pietarissa liikenneonnettomuus, jossa oli osallisena Pavel Durovin auto. Hänet nimettiin todistajaksi tapauksessa ja Pietarin toimistolla ja Durovin kotona järjestettiin kotietsinnät liikenneonnettumuuden tutkinnan nimissä.
Tänään sunnuntaina 21.4. sitten Moskovassa levisi tiedotusvälineisiin huhu, jonka mukaan Durov muuttaa Yhdysvaltoihin, eikä jää odottelemaan rikostutkinnan etenemistä eikä tutustumaan uuteen yhtiökumppaniinsa sen enempää. Eikä mennyt kovin kauan kun oppositiohenkinen nettitelevisiokanava Dozhd jo perui uutisensa (venäjänkielinen linkki) ja kertoi Durovin itsensä kumoavan väitteet.
Varmaa tässä kaikessa on enää vain se, että sosiaalisen median kehitys Venäjällä on vielä mielenkiintoisempaa seurattavaa kuin meillä konsanaan ja tästäkin tarinasta nähdään vielä jatko-osia.
EDIT: Muutosta kertonut toimittaja huomauttaa, että uutisen kiistänyt VKontakten tiedotusosasto ei suostu kertomaan missä mies on. Toimittaja pitää edelleen kiinni väitteestään, jonka mukaan Durov on matkustanut pois Venäjältä, eikä kukaan osaa vastata milloin hän palaa. Hän huomauttaa myös, että Amerikassa viriteltäviä uusia projekteja, joista he kertoivat, ei ole kiistänyt kukaan.
EDIT2: Minua tuossa muistutettiin, että oppositiomediassa on kirjoiteltu Durovin ja VKontakten olleen jo aiemmin yhteistyössä turvallisuuspalvelujen kanssa. Miten tämä sitten menee yksiin viimeaikaisten uutisten kanssa, että nyt on ongelmia vallanpitäjän kanssa? Toimintaympäristön huomioon ottaen tällaisen toimijan jonkinasteinen yhteistyö turvallisuuspalvelujen kanssa lienee annettu asia, mutta on mahdotonta ottaa kantaa siihen, onko sen taso ollut "tavanomainen" vai jotenkin poikkeava. Vaikka VKontakten kanssa olisi päästy "yhteistyöhön", sen taso ei ole välttämättä tyydyttänyt toista osapuolta. Durovia on Moskovassa pidetty itsepäisenä miehenä. Jos tämä pitää paikkansa, tiukempi ote firmasta on ihan looginen askel.
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
perjantai 5. huhtikuuta 2013
Merikaapelilla ydinsähköä Venäjältä!
Yle Uutiset otsikoi: "Venäjän uudesta ydinvoimalasta merikaapeli Suomen rajalle"
Suomalaisten mielestä tosin asiaa ei ole vielä esitetty heille. Sehän on uutinen. Sosiaalinen media herää. Venäläisestä ydinvoimalasta merikaapeli Suomeen!!!
Jos lukee lyhyen, asiallisen jutun loppuun asti, huomaa, että kyse on ensi sijassa Venäjän sähköverkon vahvistamisesta, joka on ollut jo kauan enemmän kuin tarpeen. Pullonkaulat ovat aiheuttaneet sen, että vaikka sähköä tuotettaisiin, se ei etene tarvitsijoille. Isommatkin siirtoyhteydet ovat olleet sellaisia, että käytännössä alueellisten voimaloiden pitää kyetä tyydyttämään sähkön tarve alueillaan. Venäläiset vetävät nyt Viipurin alueelle lisäyhteyksiä meritse ja maitse ja tarjoavat, että tästähän sitä voisi jatkaa Suomeenkin.
Juuri siirtoyhteyksien realiteetteja katsomalla käy ilmeiseksi, että Venäjältä Suomeen ostettava sähkö on käytännössä Sosnovyi Borissa tuotettua nyt ja on todennäköisesti vastakin, jos joku on muuta luullut. Leningradskaja atomnaja, niin kuin sitä paikalliset sähköniilot kutsuvat, on vanha voimala, jonka neljän reaktorin käyttöikää on juuri remontoitu pitemmäksi ja uutisessa mainittu uusi voimala tarkoittanee kahta voimalaan nousevaa uutta reaktoria
Jotkut muistavat taannoisen härdellin merikaapelista, jota perinteisten sähkötoimijoiden ulkopuolinen liikemiesryhmä halusi vetää suoraan Venäjältä Suomeen. Sitä markkinoitiin esittämällä lukuja Venäjän sähköntuotannon kokonaisjakautumasta. Että näin ja näin paljon siinä tulee esimerkiksi vesisähköä. Suomesta katsottuna kaukaiset Venäjän vesivoimalat eivät kuitenkaan lämmitä ensimmäistäkään hellaa Helsingissä. Kaapeli voi olla kenen tahansa, mutta samaa Leningradskaja atomnajaa siinä kulkeva virta on. Suomalaista kantaverkkoyhtiötä, joka yritti selittää, mitä verkkoon voi mihinkin kohtaan noin vain kytkeä ja mitä ei, sekä muita sähköalan toimijoita syytettiin silloin julkisuudessa mm. monopolien varjelemisesta ja ties mistä.
Nytkö se "merikaapeli" onkin mahdollinen?
Tässä uutisessa ei kuitenkaan ole kyse kokonaan uuden siirtoyhteyden luomisesta kokonaan uuteen kohtaan Suomen kantaverkkoa, vaan sähkön tuonti Suomeen on jo nyt järjestetty Viipurissa olevien siirtoasemien kautta. Se, vedetäänkö vanhojen yhteyksien lisäksi tästä lisäkapasiteettia Suomeen on tietysti suomalaisten asia. Taloudellinen, tekninen ja poliittinen.
Nykylukemaa en ala mistään tarkistaa, mutta Venäjän tuontisähkön osuus on vuosia ollut siinä kymmenen prosentin tienoilla ja ylikin Suomen sähkönkulutuksesta. Eikä venäläisen sähkön merkitys pohjoismaisessa sähköpörssissä Nord Poolissakaan vieläkään mitätön ole, kaikesta Norjan vedestä huolimatta ja venäläisen sähkön hinnannoususta huolimatta. Sähkö on tuoretuote, matkustaa huonosti ja hinnanmuodostukseen vaikuttaa kaikki teknisesti ja kaupallisesti saatavilla oleva teho. Nord Poolissa valtakunnanraja ei ole niin tärkeä asia kuin saatavuus ja hinta, vaan välillä maasta viedään, välillä tuodaan eri yhteyksiä pitkin. Ja hyvin voidaan viedä samaan aikaan kuin tuodaan.
Kun muutama vuosi sitten venäläiset kerran unohtivat ilmoittaa yhden reaktorin alasajosta, Nord Poolissa sähkön spottihinta ampui taivaaseen, kun kukaan ei tiennyt miksi raja ei anna sähköä ja markkina järjestäytyi uudelleen sen mukaan, että sitä Sosnovyi Borin sähköä ei ole. Kunnes saatiin tieto, että kyseessä on mittarivian aiheuttama oikosulku ja siitä seurannut automaattinen alasajo.
Sinänsä tästä opitiin kaksi positiivistakin asiaa. Reaaliaikaista tiedonsaantia Venäjältä ydinvoimaloiden tilasta on alettu Pohjoismaissa pitää itsestäänselvänä ja automatisoidut turvajärjestelmätkin näköjään toimivat ennakoidusti.
Venäläiset ovat jo vuosia aiemminkin esittäneet Suomelle maiden välisen valmiin siirtoyhteyden muuttamista kaksisuuntaiseksi, jotta sähkökauppaa voitaisiin käydä Pohjoismaiden ja Venäjän välillä molempiin suuntiin. Nyt hintojen lähestyessä toisiaan asia näyttää käyvän yhä ajankohtaisemmaksi. (linkki venäjänkielinen) Yleensä sähkön siirtoyhteyksien monipuolistamista ja vahvistamista pidetään positiivisena asiana, johon Itämeren alueella pyritään monin eri hankkein. Energia on kuitenkin luonteeltaan hyvin poliittinen taloustekninen kysymys. Yksi siirtoyhteys voi olla turvallisuuden ja huoltovarmuuden lujittamista ja toinen voi olla ongelmallista riippuvuutta, aina sen mukaan kuka asiaa katsoo ja mistä suunnasta, keneltä ja kuka virtaa ostaa. Mutta pelkästään teknisenä kysymyksenä: enemmän siirtoyhteyksiä on parempi kuin vähemmän siirtoyhteyksiä.
Tämä isompi kuva saattaa kuitenkin Suomessa hautautua sanojen "ydinvoima" ja "Venäjä" alle. Mistä varmaan osittain johtuu se, että suomalaiset toimijat ilmoittavat tässä vaiheessa julkisesti, etteivät ole tästä "uudesta merikaapelista" kuulleetkaan.
Suomalaisten mielestä tosin asiaa ei ole vielä esitetty heille. Sehän on uutinen. Sosiaalinen media herää. Venäläisestä ydinvoimalasta merikaapeli Suomeen!!!
Jos lukee lyhyen, asiallisen jutun loppuun asti, huomaa, että kyse on ensi sijassa Venäjän sähköverkon vahvistamisesta, joka on ollut jo kauan enemmän kuin tarpeen. Pullonkaulat ovat aiheuttaneet sen, että vaikka sähköä tuotettaisiin, se ei etene tarvitsijoille. Isommatkin siirtoyhteydet ovat olleet sellaisia, että käytännössä alueellisten voimaloiden pitää kyetä tyydyttämään sähkön tarve alueillaan. Venäläiset vetävät nyt Viipurin alueelle lisäyhteyksiä meritse ja maitse ja tarjoavat, että tästähän sitä voisi jatkaa Suomeenkin.
Juuri siirtoyhteyksien realiteetteja katsomalla käy ilmeiseksi, että Venäjältä Suomeen ostettava sähkö on käytännössä Sosnovyi Borissa tuotettua nyt ja on todennäköisesti vastakin, jos joku on muuta luullut. Leningradskaja atomnaja, niin kuin sitä paikalliset sähköniilot kutsuvat, on vanha voimala, jonka neljän reaktorin käyttöikää on juuri remontoitu pitemmäksi ja uutisessa mainittu uusi voimala tarkoittanee kahta voimalaan nousevaa uutta reaktoria
Jotkut muistavat taannoisen härdellin merikaapelista, jota perinteisten sähkötoimijoiden ulkopuolinen liikemiesryhmä halusi vetää suoraan Venäjältä Suomeen. Sitä markkinoitiin esittämällä lukuja Venäjän sähköntuotannon kokonaisjakautumasta. Että näin ja näin paljon siinä tulee esimerkiksi vesisähköä. Suomesta katsottuna kaukaiset Venäjän vesivoimalat eivät kuitenkaan lämmitä ensimmäistäkään hellaa Helsingissä. Kaapeli voi olla kenen tahansa, mutta samaa Leningradskaja atomnajaa siinä kulkeva virta on. Suomalaista kantaverkkoyhtiötä, joka yritti selittää, mitä verkkoon voi mihinkin kohtaan noin vain kytkeä ja mitä ei, sekä muita sähköalan toimijoita syytettiin silloin julkisuudessa mm. monopolien varjelemisesta ja ties mistä.
Nytkö se "merikaapeli" onkin mahdollinen?
Tässä uutisessa ei kuitenkaan ole kyse kokonaan uuden siirtoyhteyden luomisesta kokonaan uuteen kohtaan Suomen kantaverkkoa, vaan sähkön tuonti Suomeen on jo nyt järjestetty Viipurissa olevien siirtoasemien kautta. Se, vedetäänkö vanhojen yhteyksien lisäksi tästä lisäkapasiteettia Suomeen on tietysti suomalaisten asia. Taloudellinen, tekninen ja poliittinen.
Nykylukemaa en ala mistään tarkistaa, mutta Venäjän tuontisähkön osuus on vuosia ollut siinä kymmenen prosentin tienoilla ja ylikin Suomen sähkönkulutuksesta. Eikä venäläisen sähkön merkitys pohjoismaisessa sähköpörssissä Nord Poolissakaan vieläkään mitätön ole, kaikesta Norjan vedestä huolimatta ja venäläisen sähkön hinnannoususta huolimatta. Sähkö on tuoretuote, matkustaa huonosti ja hinnanmuodostukseen vaikuttaa kaikki teknisesti ja kaupallisesti saatavilla oleva teho. Nord Poolissa valtakunnanraja ei ole niin tärkeä asia kuin saatavuus ja hinta, vaan välillä maasta viedään, välillä tuodaan eri yhteyksiä pitkin. Ja hyvin voidaan viedä samaan aikaan kuin tuodaan.
Kun muutama vuosi sitten venäläiset kerran unohtivat ilmoittaa yhden reaktorin alasajosta, Nord Poolissa sähkön spottihinta ampui taivaaseen, kun kukaan ei tiennyt miksi raja ei anna sähköä ja markkina järjestäytyi uudelleen sen mukaan, että sitä Sosnovyi Borin sähköä ei ole. Kunnes saatiin tieto, että kyseessä on mittarivian aiheuttama oikosulku ja siitä seurannut automaattinen alasajo.
Sinänsä tästä opitiin kaksi positiivistakin asiaa. Reaaliaikaista tiedonsaantia Venäjältä ydinvoimaloiden tilasta on alettu Pohjoismaissa pitää itsestäänselvänä ja automatisoidut turvajärjestelmätkin näköjään toimivat ennakoidusti.
Venäläiset ovat jo vuosia aiemminkin esittäneet Suomelle maiden välisen valmiin siirtoyhteyden muuttamista kaksisuuntaiseksi, jotta sähkökauppaa voitaisiin käydä Pohjoismaiden ja Venäjän välillä molempiin suuntiin. Nyt hintojen lähestyessä toisiaan asia näyttää käyvän yhä ajankohtaisemmaksi. (linkki venäjänkielinen) Yleensä sähkön siirtoyhteyksien monipuolistamista ja vahvistamista pidetään positiivisena asiana, johon Itämeren alueella pyritään monin eri hankkein. Energia on kuitenkin luonteeltaan hyvin poliittinen taloustekninen kysymys. Yksi siirtoyhteys voi olla turvallisuuden ja huoltovarmuuden lujittamista ja toinen voi olla ongelmallista riippuvuutta, aina sen mukaan kuka asiaa katsoo ja mistä suunnasta, keneltä ja kuka virtaa ostaa. Mutta pelkästään teknisenä kysymyksenä: enemmän siirtoyhteyksiä on parempi kuin vähemmän siirtoyhteyksiä.
Tämä isompi kuva saattaa kuitenkin Suomessa hautautua sanojen "ydinvoima" ja "Venäjä" alle. Mistä varmaan osittain johtuu se, että suomalaiset toimijat ilmoittavat tässä vaiheessa julkisesti, etteivät ole tästä "uudesta merikaapelista" kuulleetkaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)