Valuuttaa ja nimilistoja

Tänään Moskovassa tehtiin kotietsintöjä näkyvien oppositiohahmojen asunnoissa. Muun muassa Ksenja Sobtshakin, Aleksei Navalnyn, hänen vaimonsa vanhempien, Sergei Udaltsovin ja Ilja Jashinin vanhempien kodeissa. Entisen pääministerin Boris Nemtsovin luoksekin oli pyritty, mutta virkavallan mukaan "hän pakoilee tutkintaa". Virallisena syynä edellisen mielenosoituksen yhteydessä tapahtuneiden väkivallantekojen poliisitutkinta.

Yhtä aikaa tapahtuneet, tuntikausia kestäneet kotietsinnät ja vaatimus tulla huomenna, mielenosoituspäivänä kuulusteltavaksi vaikuttaa enemmän painostukselta ja pelottelulta kuin rikostutkinnalta. Näin tulkitsee kokemuksensa pohjalta 2008-2011 vankilassa istunut journalisti  Oleg Lure (blogi venäjäksi). Ksenja Sobtshak ei ollut kotietsintäluvan kohteena itse, vaan poikaystävänsä Ilja Jashinin katsotaan "tosiasiallisesti asuvan" hänen luonaan. Tämä ei estänyt takavarikoimasta Sobtshakilta puolitoista miljoonaa euroa käteistä kotikassakaapista. Kovapalkkainen juontaja, muuten.

Kaikkea tätä voisi vielä pitää loiskeina Moskovan ankkalammikossa, mutta myös näkyvä Yhtenäinen Venäjä -puolueeseen kuuluva duuman jäsen Olga Kryshtanovskaja sai tarpeekseen ja luovutti jäsenkirjansa.

Etsinnöistä julkaistu lehdistötiedote (venäjäksi) kertoo, kuinka etsinnöissä takavarikoitiin ulkomaanvaluuttaa niin ja niin paljon ja toiselta takavarikoitiin "nimilistoja henkilöistä, jotka jakavat heidän näkemksensä". Kotietsintähän ei sinänsä ole tavaton asia tässä maailmassa yleensäkään ja Venäjällä - ja muuallakin -  ihmisiä joutuu vankilaan, kun "löydetään" huumeita tai aseiden ammuksia. Se ei ole tavatonta.

Nämä puheet valuutasta ja nimilistoista kuitenkin tuovat mieleen menneestä sellaisen neuvostotuulahduksen, mistä on ihan ikiomaa kokemusta eikä netistä luettua, 80-luvulta. Silloin vielä piti miettiä missä ja kenen taskussa pidetään porukan ulkomaan valuuttaa ja paljonko ja kenen nimiä on kenenkin puhelinmuistioissa ja minkälaisia muistikirjoja kannettiin mukana tai yleensä pidettiin.

Olin unohtanut, miten sitä oppii tietämään tavaransa. Ensimmäisestä kerrasta, kun täysin sattumanvaraisella hetkellä alat miettiä mitä on taskuissasi, jotka käsketään tyhjentää. Vanha metrolippu, jossa on lontoolaisen levykaupan puhelinnumero. Kenen puhelinnumero tämä on? Keitä nämä henkilöt ovat, joiden kanssa kalenterissanne on tapaamisia? Eikä kukaan syyttänyt, että olisin rikkonut jumalan tai ihmisten lakeja, valvonta vain oli sellaista, jos miliisistä tai tullissa jonkun mielestä sattui tuntumaan tarpeelliselta. Emme me silloinkaan varsinaisesti pelänneet ketään, sitä vain tottui pitämään taskunsa ja tavaransa puhtaana turhista papereista, missä lukee kenenkään nimiä, puhelinnumeroita tai mitään lukuja. Tai ylipäänsä kaikkea katsoi sillä silmällä, miltä se näyttää tarkastuksessa.

Sellaista arvioivaa katsetta en ole omiin tavaroihini käyttänyt pariinkymmeneen vuoteen. En ole uuden Venäjän vallan aikana piilotellut mitään, en murehtinut kalentereitteni, puhelimeni tai muistikirjojeni sisältöä. Eivätkä varmaan ole ne nuoret venäläisetkään, jotka eivät ole eläneet aikuisina Neuvostoliitossa, eivätkä ole rikollisjärjestöjen jäseniä. Vanhemmat venäläiset muistavat varmasti hyvin elävästi tietyt tunteet ja tilanteet. Veikkaan, ettei tämä harjoitus ainakaan vähennä väkeä huomisesta mielenosoituksesta.

EDIT: Ovat ilmeisesti tapausten innoittamina Moskovassa nostalgisoineet tänään enemmänkin. Kaveri postasi skannatut kupongit, jotka kapitalistiseen maahan matkustavan piti täyttää. Mitä kieliä osaatte? Onko teillä sukulaisia ulkomailla? Onko joku sukulainen ollut sotavankeudessa? Oletteko ennen käynyt ulkomailla? Oletteko puolueen jäsen? Liitteiksi omaelämäkerta, työhistoria ja terveystodistus. Ihmiset ovat parissakymmenessä vuodessa tottuneet monenlaisiin vapauksiin itsestäänselvyyksinä.